Pomo soitti ja kysyi, miten mä pärjään, kun ollaan taas totaalietänä. Yllätyin reaktiotani - osasin vain itkeä. Pomo sanoi nähneensä palaverissa, että kaikki ei ollut hyvin. Oli tärkeää tulla kohdatuksi ja muistaa, miten tässä ollaan koko ajan rajoilla. Voimia, ihan kaikille!❤️
Yksi meidän erityisopettajista kysyi, että näenkö mä heti jonkun ysin tai lukion ykkösen tekstistä, että tuo tulee kirjoittamaan ylppäreissä hyvin. Sanoin että en, mutta näen melko hyvin sen, kenelle on luettu lapsena paljon ääneen ja kenelle ei.
#lukeminen
#kirjoittaminen
Niin. Pisa-tuloksista huolimatta mä meen huomenna töihin, pidän kaseille äikän tunnit, arvioin kasan erilaisia suorituksia, jututan nuoria välitunneilla, pidän luokan ovea auki, otan vastaan ilot ja surut. Todennäköisesti puutun kiroiluun, sotkemiseen, riehumiseen, 1/
Ollaan selvästi laskettu huonelämpötilaa niin, että makuuhuoneissa eli yläkerrassa on 18 astetta ja alakerran oleskelutiloissa n. 19–20. Mietitty, että miten lapset tottuu.
Yksi juoksee ilman vaatteita uimalasit päässä ja leikkii uimarantaa. Vissiin tottuu ihan hyvin.
Eilen nukkumaanmennessäni löysin lastenhuoneen pedistä peittomöykyn. Siirsin peitonkulmaa. Mitkä kirkkaat silmät sieltä katsoivatkaan vastaan! Lisäksi löytyi pikkuruinen, himmeä taskulamppu.
- Eikös sun pitänyt jo nukkua?
- Ei. Mä kerron vielä täällä itselleni kummitusjuttuja.
Aamulla kuunnellut joululaulut aiheuttavat hämmennystä nelivuotiaassa. "Miksi ihmeessä laulussa sanotaan, että ei itkeä saa, ei meluta saa? Koska saahan itkeä! Jos on harmia, niin saa itkeä! Aika ilkeesti sanottu, se on ihan typerä laulu." Niinpä.
Lastenhuoneessa peiton alla on selvästi joku hereillä. Päätäkään ei näy. Nostan peitonreunaa. Pienet silmät tuikkivat.
- Mitä sinä teet? kysyn.
- Olen täällä auton alla korjaamassa mun autoa. Se törmäsi avaruusalukseen.
Jokaisessa päivässä asuu mahdollisuus seikkailuun!
- Mitä äiti teet? Äiti, leikitään!
- Äiti tekee nyt hommia, nyt ei voi leikkiä.
- Äiti, laita hommi pois!
Pidän tästä uudesta nimityksestä mun läppärille. 😄
Parikymppisenä lähdettiin kympiltä illalla ulos ja oltiin kotona aamukuudelta eikä tehnyt tiukkaakaan mennä kasiksi luennolle. Nelikybäsenä lähdetään iltakuudelta ulos, kotiudutaan kymppiin mennessä ja ollaan koko seuraava päivä väsyneitä vesilinjasta huolimatta. 😅
Puhelin soi 6.36. Anoppi. Heti sellainen puolipaniikki, että nyt on jotain täytynyt sattua.
"Pahoittelut, että häiritsen näin heti aamusta, mutta minkälaisista vappupalloista teidän lapset pitää, jos käydään tänään ostamassa?"
Ei siis paniikkiasia, mutta tärkeä asia. 😍
valaa nuoriin.
Niin. Menen huomenna taas töihin ja mietin, olenko osa ongelmaa vai ratkaisua. Niin kauan kun en sitä tiedä, voin olla vain yksi pieni osa niiden nuorten elämää joita päivittäin kohtaan. Sekin on lopulta paljon. Yritän uskoa ainakin siihen. 7/7
- Äiti, mitä Aleksis Kivelle kävi?
- No sen mieli järkkyi ja se sairastui vakavasti. Ja kuoli sitten.
- Mutta mitä sille tehtiin, että se kuoli?
- Hmm, ei kai sille kukaan mitään tehnyt.
- Ai niin, mä taidan sekoittaa sen Jeesukseen.
Kollega toissapäivänä palaverissa: Mä olin ennen huolissani mun välilehtien määrästä, mutta kun näin Sannan välilehdet, niin en enää olekaan.
Toinen kollega tänään Teamsissa, kun jaoin näyttöä: Nyt mä ymmärrän, miksi sun välilehtiä kommentoidaan.
Kuis sun välilehtitilanne?
Jäätävä tunne huomata, että omalla kaistalla näkyy satasen alueella vastaantulevat valot ja tajuat, että se johtuu siitä, että auto on lähtenyt ohittamaan rekkaa, eikä tuu ehtimään sen ohi ennen kohtaamista. Oli enkeleitä matkassa, mitään ei käynyt. Mitä nyt itketti ja vavisutti.
Jätin kassajonossa turvavälin edelliseen asiakkaaseen. Joku tuli ja kiilasi siihen väliin. Olin niin hämmentynyt, etten saanut sanottua mitään. Ei tosin ollut kiire, hyvin jouti odottamaan. Nimim. Semisti liian kiltti
Oppilaat kysyi, miten mä tunnistan tekoälyn kirjoittaman tekstin, jota oppilas tarjoaa omanaan. Kerroin, että syitä on kolme
1) kirjoitan paljon
2) olen lukenut valtavan määrän eri-ikäisten oppilaiden tekstejä
3) käytän tekoälyä monesti oman työn tukena.
- Onko sulla nyt kaikki koulua varten?
- Joo, paitsi tilasitko sä mulle sen repun?
Tiedättekö sen hetken kun vanhemmuutesi menee sekunneissa miinuksen puolelle.
#Huokauksialuokasta
resonoi. Erityisesti tämä sivu. En tunne enää opehommia, enkä tiedä, miten jaksan eläkeikään tai edes jouluun. Se on silti toissijaista: kun nuorison tilanne on tämä, niin millainen aikuisuus heillä on edessä? En ihan totta uskalla ajatella tulevaisuutta.
Koukattiin katsomaan yhtä mökkiä. Puoliso näki siinä potentiaalia, mutta mä sanoin ei. Ei tullut "oikeaa fiilistä". Eikö niin, että fiilikseen kannattaa luottaa?
Hesarin kolumni "Koulun uudistuksia on johdettu hölynpölyllä" jatkaa koulu-uudistuksia ja opetussuunnitelmien perusteita piiskaavaa linjaa.Tikunnokkaan nostetaan mm. "koodaavat päiväkotilaiset". Kuulostaa raflaavalta, mutta totuus on monimutkaisempi. 1/16
Luettiin 5veen kanssa ihanan surumielistä ja lohdullista kirjaa "Silkkiapinan nauru". Puhuttiin kuolemasta, joka on kirjassa läsnä.
- Jotkut sairaudet on sellaisia, että niihin kuolee.
- Niin. Mun hoitokaverin mummo ei kuitenkaan kuollut sairauteen. Se kuoli sukupuuttoon.
14 vuotta sitten kävelin pikkujouluiltana tanssilattian yli baaritiskille juttelemaan kivanoloisen miekkosen kanssa. 13 vuotta sitten vastasin saman miekkosen kosintaan "kyllä" ja tässä sitä edelleen ollaan. Joten tällä otannalla sanoisin, että pikkujoulut kannattaa!
Oltaisiin ostettu lapsille foliopallot. Toinen kysyi, että voiko saada mieluummin stressipallon ja toinen halusi taskulampun. "Koska ei foliopalloissa oo järkee." No, en nyt kovin väittänyt vastaan.
Ravintolassa. Tarjoilijassa aistittavissa hapuilua. Ajateltiin heti, että ehkä hän on aloittanut juuri kesätöissä. Jälkiruokia tuodessaan tarjoilija huokaa, että "te olette mun eka pöytä - jos ootte ihmetelleet, miksi on vähän sekavaa". Mikä helpotuksen aalto oli aistittavissa!
Tää työ on silti hyvin kevyttä: mä en taistele ketään vastaan, vaan olen nuorten puolella, nuoruuden puolella. Oikeastaan ainoa taistelu, jota käyn, on itseäni vastaan. Jaksanhan, pystynhän, osaanhan. Uskonhan itseeni ja yhteiseen asiaan. Jos oma usko loppuu, ei sitä uskoa voi 6/
Tän päivän kivat:
- oppilas, joka jäi välitunniksi kirjoittamaan luokkaan, koska "on kiva kirjoittaa"
- oppilaat, jotka tuli jo välitunnilla aloittamaan ryhmätöitä
- oppilaat, jotka huikkasi ruokalassa tehneensä kirjallisuustyön omatoimisesti
- oppilaat, jotka oivalsivat 1/2
Vielä nelikymppisenäkin voi päätyä tilanteeseen, jossa unohtuu sovittua pidemmäksi aikaa naapurin takapihalle viettämään kesäpäivää ja isä joutuu tulemaan terassille huutelemaan, että "Sanna, syömääään!" 😄
Liikuttavia hetkiä 5-vuotiaiden koriskoulun harjoituspelissä: pelin aikana nähtiin hetken kestänyt 4 vs 1 tilanne, kun toisesta joukkueesta lähti kolme pelaajaa yhtä aikaa vessaan. Tosin se yksi teki silti korin. 🥰🏀😄
#laurimarkkasenkoriskoulu
Tiedättekö mitä. Oven avaamiseen kannattaa töissä käyttää sitä sellaista kulkukorttia. Se ovi ei aukea sellaisella päänsärkytablettien läpipainolistalla. Ei vaikka miten sillä viuhtoisit.
Sovitin ostamaani pitkää mustaa untuvatakkia. Puoliso: "Toi takki saa sut näyttämään ainakin 180-senttiseltä!"
En riisu tätä takkia ikinä.
Nimim. 160,5
Kirjastossa hakemassa varaamaani kirjaa. Lainausautomaatti herjaa, että kirjaa ei voi lainata. Ei kun tiskille. "Aa, teillä on jo 100 kirjaa lainassa. Enempää ei voi lainata."
Onneksi olin kantanut juuri kymmenisen kirjaa palautuspöydälle. Pari palautusta ja taas johan onnistui!
Ekaluokkalainen ei pidä juurikaan lukuläksyistä. Pakkopullaa. Kunnes tehtäväksi annettiin lukea tietoisku lepakoista! Siinä puhuttiin jopa vampyyreistä! Tyyppi luki monisteen vaaditut kolme kertaa tuosta vain!
Sillä on merkitystä, mitä tekstejä koulussa luetaan.
#lukutaito
Tajusin yöllä unohtaneeni arvioida kasien loput kirjallisuustyöt. Aamulla olisi onneksi aikaa. Herätessä huomasin, että olin muistanut lukujärjestyksen väärin – aikaa olisikin vain tunti kahden sijaan. Aloin kiireellä lukea töitä. Olinkin unohtanut, että ne olikin jo arvioitu.
sellaista tarvitsee. Kysyn kuulumisia, kerron omistani jos joku kysyy. Valvon ruokailuvuoron ajallaan, ratsaan vessoja, ettei siellä ole vapettajia tai joku tukkimassa wc-pönttöä käsipyyhkeillä. Siinä jossain välissä täytyisi pitää yllä luku- ja kirjoitustaitoa ja sitten 3/
huomautan kännyköistä, kirjaan Wilmaan mitä kirjattavaa tulee. Meen opehuoneeseen tai luokkaan meteliä pakoon ja sitten taas sama ralli uudestaan. Nauran vitseille, paheksun jos jutuissa on paheksuttavaa, istun käytävällä alas jonkun sellaisen nuoren viereen joka 2/
YO-koemuisto: Olin koululla kyselemässä aineistoesseen alustavia tuloksia. Opettaja käveli käytävällä kohdalle, ei tervehtinyt, ei mitään, sanoi vain: "Luokomaa. Pieleen."
Yksi koe ei lopulta määritä mitään.
Tsemppiä yo-urakkaan - sekä kokelaille että opettajille! ❤
Ruoanlaittoviinilasillinen kuuluu asiaan, kun valmistellaan illallista pitkän kaavan mukaan. Sillä ei liene väliä, että puoliso on se, joka hoitaa ruoanvalmistelun ja minä se, joka nauttii sitä viiniä. 🤔
että ne istuu niska kyykyssä kännykällä. Ja sitten sama ralli alkaa taas. Muistan että mun työtä ohjaa kymmenet asiakirjat ja muut ohjeet ja jokaisessa ryhmässä on lukuisia asioita, joita pitää ottaa huomioon niin suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. 5/
Suru on konkretiaa. Että on tyhjä talo, jossa ei asu enää ketään. Pakastin, jossa lastenlastenlapsille varatut jäätelöt sekä kaikki kesän maut talven varalle. Keinutuoli, jonka liike on pysähtynyt. Seinissä tuhat tarinaa, jotka eivät enää pääse ulos.
taas joku sammuttaa käytävältä valot ja aiheuttaa tällä päivittäisiä vaaratilanteita, ennen kuin joku valvovista opettajista ehtii valokatksaisijalle ja saa taas kulkuväylät valaistua. Kunnen valot taas sammutetaan. Mietin, kumpi on tervermpää: se että tyypit riehuu vai se 4/
Aamuhetki, valveilla vain vauva ja minä. Tajusin, että juuri nyt voisin nähdä, miten auringonnousu siilautuu puiden oksien lomasta ja menin keittiön ikkunaan. Valo väreili pitkin haavanlehtiä - ja näin samalla miehen matkustavan talomme ohi maaten mahallaan auton katolla. 😂
- Hoidossa on uus täti. Sillä on KULTAISET hiukset.
- Vautsi! Oispa kiva nähdä, millaiset ne on.
- No höh - samanväriset kuin sulla ja mulla. Meilläkin on kultaiset!
Kun katson peiliin, olen nähnyt hiirenharmaata. Tästälähin aion nähdä kultaista. ❤
#sanoillaonmerkityst
ä
Lukijan mielipide | "Kouluihin ja työelämään tarvitaan hidasta läsnäoloa"
Kyllä! Hidas läsnäolo on itse asiassa tuottavaa. Syyslukukaudella parhaita asioita alkoi tapahtua, kun kävin läpi loppusyksyn tavoitteet ja joustin niistä. Oli aikaa oikeasti 1/
- Hei, oottko te ostaneet liput etukäteen?
- Öö...ei olla.
- Ottakaa tästä yksi lastenlippu.
- ???
- Me ostettiin kolme, mutta yksi lapsista ei lähtenytkään mukaan.
- Suurkiitos!
- Ei kuule mitään!
Ähtäri Zoo nähty. Ja säästettiin yhden lipun hinta, kiitos tuntemattoman. ❤
Alkoi hirveästi kiehtoa ajatus Baileys-juustokakusta, joten kauppaan. Kaupassa alkoi laiskottaa - mä mitään jaksa leipoa, liivatesäätö ja kaikki.
Mut tuli nyt kuitenkin se pullo Baileysia ostettua. Jos illalla otan siivun sekä siitä että juustosta, niin sehän on melkein sama?
Tällä viikolla on ilahduttanut moni asia, mutta erityisesti se, kun nuori mopoilija pysähtyi suojatien eteen ja antoi pienelle eppuluokkalaiselle tietä. ❤
Ei oikein osaa ymmärtää, että ensin ihminen on olemassa ja sitten häntä ei vaan ole. Ei, vaikka olisi käynyt jättämässä hyvästit ja nähnyt, että elämä on jo lipumassa pois, nähnyt, että tuolla puolen olisi jo parempi. Eilen pidin kädestä. Nyt vilkutan tähtien taa.
Neljävee antaa parikuiselle suukon otsalle, taputtaa sitten rintaansa ja sanoo: "Pikkuveljellä on nyt koko ajan pusu sen sydämessä."
Herkistyisin pienemmästäkin. 💙
Elokuvissa aina jollain muikkelilla leviää käsilaukun sisältö jalkakäytävälle ja sitten seuraa jotain merkittävää, kuten upea tyyppi, joka tulee apuun tavaroiden keräämisessä tai sitten jotain tosi noloa. Mun käsilaukun sisältö levisi EIKÄ MITÄÄN tapahtunut.
Äiti kysyi eilen, miten mä jaksan vauva-arjen keskellä, että onko mieli maassa vai kaikki hyvin. Maailman tärkein kysymys! Juuri nyt kaikki on hyvin, mutta se, että joku kysyy, tekee yhtä kaikki hyvää. 💕
#mit
äsullekuuluu
#lapsiperhearki
@MattiHameenaho
Taruissa & myyteissä ympäri maailman toistuvat samat elementit. Tutustumalla tällaisiin kulttuurin alkulähteisiin tutustuu ihmisyyteen. Osaa nähdä, miten edelleen tarinoissa toistuvat samat kaavat & osaset. Ymmärtää tämän päivän tekstejä ja asioita, joissa viitteitä Kalevalasta.
Kiikutin lähikoulun kansliaan kaksi paperia: lääkärintodistuksen ja rikosrekisteriotteen. Sain vaihtarina henkilötietolomakkeen. Sitä ollaan elokuusta alkaen virkanaisia. Hämmentävää on se, että kun on aina ajellut pitkää työmatkaa, niin nyt duuniin on kävelymatka.
#opehommat
Voiko vanhempana vaatia asiakaspalvelutilanteessa lapsen huomiointia? Että jos pieni monta kertaa sanoo myyjälle, että hänellä olisi tälle asiaa ja myyjä vain jatkaa myyntipuhettaan, voiko jättää lopulta ostoksen tekemättä, koska alkaa harmittaa lapsen puolesta? Mielestäni voi.
algoritminen ajattelu auttaa hahmottamaan nykymaailmaa.
Kun kaikki digitaalisuuteen liittyvä demonisoidaan, saatetaan lähteä väärälle tielle. Lasten jatkuva altistuminen koukuttavalle ja haitalliselle tiktok-sisällölle on eri asia kuin ohjelmoinnillinen ajattelu. 3/16
Mun suosikkisana on tällä hetkellä käperö. Neljävee toteaa joka ilta, että "on ihanaa olla täällä peiton alla ihan pienenä käperönä". Minustakin käperönä on kivaa. ❤ #äidinkielenpäivä
- Äiti! Mä haluun antaa sun lahjan jo tänään! Täällä se on! Oota mä avaan tän, tässä kortti, täällä pitäisi olla joku toinenkin juttu, tässä, eiköookin hieno, mä laitan tän jääkaapin oveen, noin, heippa mä meen nyt ulos!
Se oli nopee.
Pyysin puolisoa tekemään mulle lihaskunto-ohjelman, jota voi tehdä kotioloissa.
No hän teki. Nyt hän testaa olohuoneessa, että kauanko sen läpimeno kestää.
Mä tulin keittiöön syömään keksiä.
Välillä olen kuullut sanottavan, miten lasten kasvaessa on taas mahdollista elää omaa elämää. Vaikka ymmärränkin pointin, ihmettelen silti. Kyllä esimerkiksi tällainen vauvaperhearki tuntuu aika vahvasti mun omalta elämältä. Ei lapset ole siitä jotenkin irrallaan.
Kirjallisuuden opetuksesta yläkoulussa. Törmäsin taas fb:ssä ketjuun, jossa tuskailtiin, kun oppilaat ei lue ja kirjakokeet ja kirjoista tehdyt esitelmät ja lomakkeet vaan paljastaa, että ei oo luettu. Puuh.
#lukutaito
1/
Allekirjoitin juuri työsopimuksen! Hommat
@jyu_okl
:ssä eivät päätykään nyt huhtikuussa, vaan jatkuvat heinäkuun 2022 loppuun! Ilo saada jatkaa
#LUKILOKI
'ssa! ❤
uutta tukiopetuksessa ja osasivat esittää hyviä kysymyksiä
- oppilas, jonka teksti kosketti
- oppilas, joka kertoi innostuvansa lukemisesta
- koko päivän käytävillä ja luokissa leijunut hyvä tunnelma
- lumisade
- plus tonttulakkipäivä.
Monta kivaa!!! ❤️ 2/2
#opehommat
Herttinen, se ois loma! Viimeinen työpäivä päättyi itkuun opehuoneessa – oli vähän raskasta. Mutta niin se on kuulkaa ollut raskasta koko syksy. Ennakolta tuntuu, että joulutauko ei riitä mihinkään. Mut hei: perhe, läheiset & perinteet, kirjat, leffat & ulkoilu. Eiköhän se tästä!
Olen tässä viime aikoina törmännyt useampaan syyllisyydentuntoiseen puuskahdukseen siitä, miten lapsi ei ole innostunut lukemisesta, vaikka on luettu iltasatuja, käyty kirjastossa, näytetty esimerkkiä ja luettu ja luettu ja luettu yhdessä. Että siinä vaiheessa, kun 1/
Tänään mua on puhutellut lapsen kuviskoulun open kiitosviesti kotijoukoille. Hän kiitti kaikkia lasten kannustamisesta ja muistutti: "Kannustus on tärkeää; ei voi tietää olevansa hyvä jossain hommassa jos kukaan ei sitä koskaan sano."
Osui hermoon. Kiitetään ja kannustetaan! ❤️
On kirjoituksia, joista tulee hyvä mieli ja sitten kirjoituksia, jotka tekevät tämän saman potenssiin sata. Tämä kuuluu jälkimmäisiin.
@JariTervo1
lataa kehiin jotain olennaista vanhemmuudesta - ja elämästä. Leikiten.
Mä muistan, kun luokassa oli ongelmana se, että oppilaat lähetteli toisilleen kirjoittamiaan lappusia ja yksi lukiolainen luki aina sanomalehteä, kun olisi pitänyt keskittyä asiaan.
Eli ongelmana luokassa oli ylimääräinen lukeminen ja kirjoittaminen.
Those were the days...
@somemuija
Kylmäketjun katkeamisesta tuli mieleen Suurkisa-reissu vuonna -90. Mulle oli ostettu evääksi menomatkalle mm. joku jogurtti. Löysin sen repusta vasta paluumatkalla. Hyvältä maistui. Reissu kesti viisi päivää. 😅
Kuusiviikkoinen baby
- ei mahtuis enää mun masuun
- on joka kerta eri kun se herää
- viihtyy seurassa
- ääntelee muutenkin kuin itkien
- aiheuttaa mamille herkistymistä ja jatkuvaa "missä se mun minimaalinen vauva on?!" -kyselyä
- menee ihan kohta jo armeijaan! 😢
Mikä homma olikaan lapsena se sellainen paperista taiteltu härpäke, sanottiin joku numero ja sitten sitä liikuteltiin, taas piti valita jotain ja sinne sisään oli kirjoitettu – en edes muista mitä – mutta aina se oli yhtä hauskaa. Joku paperikirppuhomma tms. Muistaako kukaan?
Etsittiin alkuviikosta yhden luokan kanssa yhteistä suhdetta tarinoihin, lukuelämyksiin. Sitä ei tuntunut löytyvän: kaikki kertoivat katsovansa vain tiktok-videoita. Tuntui murheelliselta. 1/3
Lapsen koulun pihassa oppilaat pitää mua usein opettajana, vaikka oon ollut siellä ihan vanhempana. Nyt yksi isä tuli ilmoittamaan mulle päiväkodin pihassa, että tuli hakemaan lapsensa kotiin, kun olin itsekin hakemassa kuopusta.
Paistaako opettajuus ryhdistä vai mistä??? 😅
1vee heräsi 02.18, nukahti, mutta minä en saanut enää unta. 5vee heräsi 04.07, kun edelleen valvoin, eikä saanut enää unta. Valvomme yhdessä. 1vee heräsi 05.00, ei saanut enää unta, itkuun heräsi myös puoliso. Koko perhe hereillä. Virtuaalisia kofeiiniannoksia otetaan vastaan.
Tiedättekö kun aikuisena kaikki kutistuu. Vanha koulu on pienempi kuin muistoissa; suuret mäet, joita ei jaksanut polkea pyörällä lapsena, ovatkin pieniä nyppylöitä.
Mut osupa 200 m lähtöpaikalle urheilukentällä ekaa kertaa 25 vuoteen. On muuten matka pidentynyt!
Muutama viikko sitten ostamani sohva saapui eilen. Se on ihana! Enää ei tarvitse vältellä sohvan keskiosaan istumista rämähtämisen pelossa. Olkkarin ilmekin keveni - edellinen sohva oli musta, uusi on harmaa. Arkinen asia, mun hyvänmielenjuttu tälle päivälle. Mikä on sun? 😍
Viikon onnistumisia: kun pystyin auttamaan yhtä oppilasta irrottamaan farkkuihin tarttuneen purkan ja kun onnistuin lopettamaan yhden tappelun.
Annan itselleni muutaman marttapisteen ja lukuisia topakka aikuinen -pisteitä.
#opehommat
Maanantainen kirjallisuustunti hymyilyttää edelleen. Aiheena oli klassikkokirjallisuus. Lukijoina luokallinen yläkoululaisia.
Oli ihan mahtava tunnelma luokassa. Kyllä. Luettiin koko tunti klassikoita, Iliaasta ja Decameronesta alkaen aina nykykirjallisuuteen asti. 1/
Syvä korona-ahdistus paikkakunnan lukuisten tapausten takia. En meinaa päästä nyt tästä tunteesta irti. Se tuli ja pitää kiinni. On ihan toimintakyvytön olo ja tekisi mieli vain itkeä.