YK:n lasten vuoden kirjoituskilpailun voittaja 1979. Tuorein teos: humoristis-traaginen romaani Kunnon kansalainen. / Profiilikuva: Liisa Valonen psta Gummerus.
Nyt iski IKÄKRIISI!, 50 vuoden ja 4 päivän iässä. Haastattelin tänään nuoria. Aloitin yhden kysymyksen sanomalla, että ”tällasen vanhan ihmisen näkökulmasta...” – Jätin siihen pienen tauon, jotta he voivat sanoa ”mutta ethän sä oo vanha”, MUTTA TAUKO VENYI EIVÄTKÄ HE SANONEET!!!
Tiedoksi saatettakoon, että olen tällä päivämäärällä päättänyt rangaistuksen uhalla kieltää ilmausten "asap" ja "asappina" käytön suomenkielisessä asiayhteydessä. Ainoa sallittu lyhenne on vastedes "näks", joka tulee sanoista "niin äkisti kuin suinkin". Päätös on voimassa näks.
Hyvät ystävät twitterversumissa. Täytin tänään 50, ja päivä on ollut mainio – eikä vähiten siksi, että olen saanut teiltä toinen toistaan kivempia onnitteluita. Ne ilahduttavat minua niin, etten edes pysty sutkauttamaan mitään hauskaa. Lämmin kiitos kaikille!
Tästä olisi voinut tulla kiva kesäpäivä. Sitten kuulin, kuinka maauimalan pukuhuoneessa mies sanoi pienille lapsilleen, että ”sit menoks, sanoi Annie Lennox”.
Montako kömpelöiden sanaleikkien ystävää tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu?
Kolme. Eka sanoo: "Mun lempibändi on Airam Maiden". Toka sanoo: "Mä tykkään Bob Marleystä: No Luumen No Cry." Kolmas arvostaa Beatlesiä: "Ledit be, ledit be."
Lamppu ei välttämättä vaihdu, mutta so watt.
Tajusin, että on juhlavuosi. Siitä on 40 vuotta kun keksin, että Johannes Virolainen on muunnettuna ”Vihannes Jorolainen”. Se oli lapsuuteni tähtihetkiä. Olin vasta 9v niin en ollut vielä Twitterissä, niin siksi postaan tämän vasta nyt.
Olen saanut niin valtavan määrän palautetta Kuukausiliitteen jutustani, etten ole pysynyt perässä. Pyydän ymmärrystä. Itse asiassa en ole ikinä saanut näin paljon palautetta. Otan sen merkkinä siitä, että asia on tärkeä ja yhteinen. Lämmin kiitos kaikille, ja kohti valoa!
Jälkikasvu luki aamulla lehteä ja parahti, että ”voisko joku selittää mikä tää on tää sote”.
Olin unenpöpperössä ja sanoin että liian pitkä tarina, nyt pitää ehtiä töihin ja kouluun. Lupasin palata asiaan illalla.
Onko pakko mennä töistä kotiin?
Kerran kun olin hillasuolla, kuulin ilmassa väreilevän ikään kuin radikaalia kuiskintaa: ”Näpit irti minusta, porvari!” ”Me ollaan aivan kypsiä!” – Siellä oli poliittisia lakkoja.
Alan kokeiluluontoisesti tarjota lentokapteeneille koulutusta, jossa opetan heitä kertomaan puujalkavitsejä matkustamokuulutuksissa. Kyseessä on pilottihanke.
Olen junassa. Kuuntelen kahden tuoreehkon äidin keskustelua. He iloitsevat, että heidän kaksivuotiaansa ovat oppineet puhumaan. En viitsi pilata tunnelmaa kertomalla, että riemu on liian varhaista, koska noin 10 vuoden kuluttua puhekyky katoaa.
Radiossa sanottiin aamulla, että suomalainen mies ei puhu tunteistaan. Väite on silkkaa pötyä. Esimerkiksi heinäkuussa 1991, sinä päivänä kun pääsin intistä, tokaisin ihan spontaanisti tupakavereilleni, että nyt ei harmita.
Mä oon seurannut koko päivän USA:n ääntenlaskentaa niin tiiviisti, että rupeen jo näkemään osavaltioita joka paikassa. Pitäis varmaan ottaa jotain lääkettä, onkohan kellään pennsylliiniä?
Ostin hedelmän, josta en ole ihan varma, että onko se oikeasti syöntikypsä. Suattaapi olla, suattaapi olla olemattakin. Se taitaa olla sellainen savokado.
Hehe. Nytpä keksin. Alan hakkeroida työmarkkinaosapuolten verkkosivuille työehtosopimuksia, joiden sopimuskohdat ovat aivan poskettomia. Sitten kun minulta kysytään, mitä teen vapaa-aikanani, voin sutkauttaa hauskasti, että ”olen pila-tes -harrastaja”.
Luulen viimeinkin oivaltaneeni, mikä ero on 1980-luvulla ja 2010-luvulla.
1980-luvulla oli kylttejä, että "Free Nelson Mandela".
2010-luvulla on kylttejä, että "Free Wifi".
Olen jo pitkään miettinyt, mihin kohtaan pöytää sijoittaisin etätyössä käyttämäni monitorin. Viimeinkin olen ratkaissut asian! Minulla on nyt näytön paikka.
Hehe. Nytpä keksin. Kun jälkikasvut herää, niin piristän heitä heti hauskalla tietokilpailukysymyksellä:
Kuka seuraavista oli 1800-luvun kirjailija?
A) Matilius.
B) Tikelius.
C) Ketolius.
D) Topelius.
En malta odottaa, kuinka he riemastuvat!
Jos kesän tähänastinen kohokohta pitää nimetä, niin eipä tartte kauaa miettiä: Tampereen Pispalassa huomasin, että pitsapaloja myyvän putiikin nimeksi oli annettu Pizpala.
Hehe. Nytpä keksin hauskan mahdollisuuden sutkauttaa. Lähden jonkun kanssa patikkaretkelle, ja otan mukaan voileipiä ja termariin Earl Greytä. Sitten kun pidetään tauko ja voileivät on syöty, kaivan termarin repusta ja kysäisen muina miehinä, että ”hyväksytkö evästeet?”
Hyvää suomen kielen päivää. Jotkut ne yrittää pilata tunnelmaa tuomalla englanninkielisiä ilmaisuja väkinäisesti suomeen. Ei välitetä niistä, ne on vaan sellaisia kopiokissoja!
Tiedätteks mitä Rokan Antti sanoi, kun hän oli ensin kertonut lapsilleen, että naapurin ukko on hankkimassa saksanpaimenkoiran, mutta tajusi sitten erehtyneensä rodusta ja korjasi virheensä?
”Hänel tullooki noutaja.”
Taidanpa tänään mennä ostamaan 98-tuumaisen television. Haluan ymmärtää yhteiskuntaa paremmin, ja niin monet viisaat ihmiset korostavat, että asioita on tarkasteltava ”isossa kuvassa”.
Nytpä sain leffaidean, joka tekee musta miljonäärin! Elokuvassa Bruce Willis, Tom Cruise ja Daniel Craig saavat muoviämpärit, ja he säntäilevät suomalaisessa kangasmetsässä mustikka-apajien perässä. Leffan mainoksissa ei ylisanoja säästetä: "Kaikkien aikojen poimintaelokuva!!!"
Tiedättekste mitä Vladimir Putin sanoi, kun hän oli juuri sutkauttanut Euroopan yhteistyöjärjestön huippukokouksessa hauskana pitämänsä puujalkavitsin, mutta kukaan ei nauranut?
– Haen tankkini.
Olin nuorena töissä Kansallismuseossa mm. lippukassana, vahtimestarina, vartijana ja oppaana, joten minulla on paljon museoalan asiantuntemusta. Minusta Viron sisäministeri sopisi hyvin Kansallismuseon kokoelmiin.
Olen jo vuosikymmeniä kampanjoinut huonolla menestyksellä erilaisia pilkallisia heikki-nimityksiä vastaan (helppoheikki, hyppyheikki jne.). Nyt on aika muuttaa heikkiys positiiviseksi voimavaraksi: älykäs ihminen, joka osaa pitää turvavälin, olkoon vastedes metriheikki!
Aloin hahmotella romaania, kehityskertomusta. Päähenkilö on espanjalainen Suomi-fani Fernando Ruiz, joka moninaisten vaiheiden jälkeen päätyy Tornionlaaksoon ja kunnostautuu pesäpallossa erityisesti ulkokenttäpelaajana. Kirjan nimikin on mietittynä: "Sieppari-Ruiz Pellossa".
Olen nyt ollut 2 vkoa lähes keskeytyksettä kiinni Saksan liittopäivävaaleissa. Katson ansainneeni 9 minuutin rentoutustuokion ja kuuntelen Rammsteinin kappaleen Deutschland.
Olen kuullut sellaisen huhun – mutta älkää hyvät ihmiset missään nimessä levittäkö tätä – että 5G-teknologia voi aiheuttaa tiedonsiirtonopeuden kasvua.
Montako kömpelöiden sanaleikkien ystävää tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu?
Kolme. Eka sanoo, että "mun lempibändi on Airam Maiden". Toinen toteaa, että "mä tykkään Bob Marleystä: No Luumen No Cry." Kolmas diggaa Beatlesiä: "Ledit be, ledit be.”
Lamppu ei vaihdu, mutta so watt.
Me aletaan kattoo James Cameronin tieteiselokuvaa ja se sai mut hyräilemään, että ”Avatar on Forumissa” mutta KUKAAN EI TAJUNNUT HAUSKAA SUTKAUSTANI !1!!
Onkohan se ihan pöhkö ajatus, että menisi lautalla Tallinnaan ja sitten ajaisi Viron, Latvian ja Liettuan läpi Puolan rajalle ihan vain sen takia, että voisi sutkauttaa hauskasti, että "tulipa tuossa ajettua Baltiarallaa 650 kilsaa".
Olen koko aamun yrittänyt pähkäillä mahdollisimman heikkotasoista vappuaiheista puujalkavitsiä, joka olisi siis ikään kuin totaalinen simanalitus. – No joo, haen nakkini.
Tein vuosi sitten lupauksen, että vuonna 2020 muutan Twitterin paikaksi, jossa käyttäydytään mukavasti toinen toisillemme ja keskustellaan erimielisyyksistä rakentavasti. – Nopean vilkaisun perusteella näyttäisi siltä, että minulla riittää loppupäiväksi puuhasteltavaa.
Kirjoittaminen sujuu tahmeasti. Pidin tauon. Menin kauppaan ostamaan välipalaa. Siellä kuului kaiuttimista, että KASSALLE TARVITAAN APUA, KIITOS.
Sain idean. Asennan työpöytääni napin, jota painamalla koko Sanomatalossa kuuluu, että ULKOMAANTOIMITUKSESSA TARVITAAN APUA, KIITOS.
Semmoista rupesin pohtimaan, että jospa ryhtyisin neulomaan työkseni pipoja. Materiaali voisi olla villa-akryylisekoite suhteessa 50–50%. Sitten voisin mainostaa, että ”suomalaista puolivillaista käsityötä!”
Käviköhän Martti Lutherille ikinä niin, että hän katseli kotinsa iänikuisia tupakalusteita ja sitten tokaisi puolisolleen, että ”pitäiskö laittaa kaikki uuteen uskoon”.
Tänään Hesarin tiedesivuilla on virhe. Tutkijoiden mukaan valon sujahdus vetymolekyylin läpi (247 zeptosekuntia) on nopein ihmisen havainnoima tapahtuma. Tutkijat eivät ole tainneet mitata, millä vauhdilla teini-ikäinen poistuu paikalta, jos häntä pyytää esim. hoitamaan tiskit.
Koin sellaisen näynomaisen ilmestyksen, että kävelin kylänraitilla hihattomissa, monitaskuisissa liiveissä ja kertoilin nuorisolle, miten asiat oikeasti ovat. Kyseessä taisi olla setiäinen.
Nytpä keksin priljantin pisnesidean. Perustan firman nimeltä PPP – Palveleva PuujalkaPuhelin. Ihmiset saa soittaa ja minä kerron puujalkavitsin. 9,95€ / min.+pvm. Koska tulee kuitenkin ruuhkaa, niin odotellessa soittajat kuulee tasaisin väliajoin ääneni: ”Jonotus on kaskuton.”
Tuli tuossa ajettua semmoisen paikkakunnan kautta kuin Halikko. Rupesin miettimään, että heidän pitäis ehkä vaihtaa nimensä nykyajan vaatimuksia vastaavaksi: Ethänhali.
Nyt mua rupes harmittamaan, etten ole lääkeyhtiöllä töissä. Firman pikkujouluissa voisin astella rempseästi lavalle sähkökitaran kanssa, ja sitten hersyttäisin mojovat naurut sutkauttamalla hauskasti, että ”kauanhan tässä meni, mutta nyt mä näytän teille kehittämäni rock-otteen”.
Aamun ajatus: Iän karttuessa itsepetoksen määrä pysyy vakiona. 20-vuotiaana sitä uskottelee olevansa aikuinen, ja 50-vuotiaana sitä uskottelee olevansa nuori.
Vladimir Putin on näemmä taas erakoitunut Sotšin-huvilalleen, mutta kansalaiset kuulevat silti hänen mietteitään, koska hänellä on datšastapuhumisen taito.
Heräsin keskellä yötä vesihanan tiputtavaan ääneen. Olin niin unenpöpperössä, etten aluksi edes tajunnut, missä olen. Ajattelin vain, että "mikä maa, mikä valuttaa".
Semmoista rupesin pohtimaan, että pitäisköhän mennä kysäisemään Eläinmuseon intendentiltä, että oisko heillä myydä mulle kokoelmista poistettu täytetty susi. Jos intendentti ihmettelis, niin voisin sutkauttaa hauskasti, että ”meillä on kellarissa hieman hukkatilaa”.
Kaikkihan tietävät, että sosiaalinen media tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden nälviä toisille ihmisille. Hämmentävää on se, kuinka niin moni ei tiedä, että mahdollisuuden voi myös jättää käyttämättä.
Juuri saamani tiedon mukaan Salman Rushdien seuraava romaani sijoittuu suomalaiselle maatilalle. Kustantaja on jo ryhtynyt mittaviin turvatoimiin suojellakseen Rushdieta MTK:n pitkältä kouralta. Romaanin nimeksi on tulossa Saatanalliset äkeet.
Nyt mua rupes harmittamaan, etten ole räätäli Minnesotassa. Perustaisin herrainvaatehtimon, jonka kohderyhmänä olisi amerikansuomalaiset, ja sitten voisin laittaa näyteikkunaan mainoslauseeksi hauskan sutkauksen: "Hinnat high, huippu quality. Takit or liivit."
Masentavaa. Illallispöydässä keksin ratkihauskan sutkauksen, mutta kukaan ei taaskaan nauranut. Se meni näin:
Mikä on koirien suosima tv-tietovisa?
– Hauvatko miljonääriksi.
Juuri saamani tiedon mukaan besserwisseriys on levinnyt niin kovalla vauhdilla, että Maailman terveysjärjestö WHO on päättänyt julistaa sen pandemiaksi.
Tätä ei moni tiedä, mutta Ruotsin ilmavoimat on salaisilla ylilennoillaan levittänyt Suomeen sumutetta, joka hidastaa bruttokansantuotteen kasvua. Tämä on totta, sen vannon kautta kiven ja QAnon.
Olen luonut uuden supersankarihahmon. Päällisin puolin hän on tavallinen keski-ikäinen äijä, jolta on talviliikunta jäänyt vähiin. Epäkohdasta kuullessaan hän vaihtaa ylleen hiukan liian ahtaat trikoot ja alkaa taistella pahuutta vastaan puolikuntoisesti. Hän on Kesäteräss'mies.
Montako kömpelöiden sanaleikkien ystävää tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu?
Kolme. Eka sanoo: "Mun lempibändi on Airam Maiden." Toinen toteaa: "Mä tykkään Bob Marleystä: No Luumen No Cry." Kolmas myöntää kuuntelevansa Beatlesiä: "Ledit be."
Lamppu ei ehkä vaihdu, mutta so watt.
Soittoradiosta tuli semmonen kappale kuin ”Älä jätä minua”. Laulaja hokee samaa minuuttikaupalla. Äläjätäminuaminätarvitsen sinua. Kuka ikinä onkaan laulun kohde, niin suosittelen vahvasti: jätä se heti.
Hehe. Nytpä keksin. Jos joskus kohtaan venäläisen oligarkin, jolla on ökyhuvila Lontoossa, yritystoimintaa Cayman-saarilla ja 100-metrinen huvijahti Rivieralla, niin sutkautan hänelle hauskasti, että "sinäpä se taidat olla melkoinen rosmopoliitti!"
Näin painajaista, että olin avarassa toimistossa, jossa työpisteet oli erotettu toisistaan matalin sermein. Sitten ympäriltä alkoi kuulua ääniä: ”Oesko minulle tullunna mittää sähköpostija?” ”Aattakee!” ”Jo tokkiisa!” – Heräsin kauhusta täristen, luullen olevani savokonttorissa.
Aion kerrankin antaa uudenvuodenlupauksen, josta pystyn pitämään helposti kiinni. Vuonna 2020 muutan Twitterin julkaisukanavaksi, josta huokuu ihmisten hyvä tahto ja syvä keskinäinen kunnioitus.
Hehe. Nytpä keksin. Kesällä houkuttelen jälkikasvut mukaan kioskille. Ostan vaniljatötteröt, ja sitten kun annan ne heille, otan paatoksellisen ilmeen ja sutkautan vakavalla äänellä hauskasti, että ”muistakaa aina, tämä on minun jädenojennukseni seuraavalle sukupolvelle”.
Nyt mua rupes harmittamaan, etten ole Teslalla duunissa. Väsäisin sellaisen kasvosuojuksen, jota koristaa leveä hymynaama. Kun työkaverit ihmettelis, voisin sutkauttaa hauskasti, että ”tää on ilon maski!”
Taidan pestautua matruusiksi. Pyrin kipparin suosioon raportoimalla hänelle miehistön tekemisistä, ja sitten kun hän kysyy minulta, mistä tykkään laivalla eniten, voin sutkauttaa hauskasti, että ”kivointa on kannella”.
Oliskohan nyt paikallaan soittaa äitille ja kertoa, ettei se ole minua jäänyt sen kummemmin harmittamaan, että sain Commodore 64 -tietokoneen kaveripiirin viimeisten joukossa.
Ulkoministeriön virkamies oli jo taaperoiässä taitava neuvottelemaan. Hän sai vastapuolen myötämieliseksi ojentamalla tälle isokokoisia värikkäitä Lego-palikoita. Hän oli sellainen duplomaatti.
Nyt annan ilmaiseksi sellaisen vinkin, että jos joku on menossa tänään englanninkielisen mielitiettynsä kanssa treffeille, niin kannattaa kiivetä jollekin näköalapaikalle, osoittaa kädellään tuulessa huojuvien puiden maisemaa ja tokaista romanttisesti, että "Aila view".
Hehe. Nytpä keksin. Ensi viikolla menen huoltoasemalle ja haastattelen ihmisiä, joille arvonlisäveron korotus tulee uutena asiana. Sitten kirjoitan lehteen jutun otsikolla: ”Alvi yllätti autoilijat”.
Tämä työhistoria on nyt tapetilla. Haluan että minustakin tehdään juttu: ”Jakoi ilmaisjakelua 13-vuotiaana Kauniaisissa – neljä vuosikymmentä myöhemmin yrittää edelleen epätoivoisesti toimittaa lehtiä”.
Nyt mä sain ihan timanttisen bisnesidean. Perustan yrityksen, joka kuljettaa drooneilla ravintola-annoksia ranskalaisille filosofeille. Firman nimikin on jo mietittynä: Wolt-Air.
Juuri saamani tiedon mukaan viranomaiset ovat paikantaneet suomalaisen, joka ei katso olevansa paras korona-asiantuntija. Hän on nyt karanteenissa, kunnes on lukenut koko suomenkielisen Twitterin. Henkilöyttä ei ole paljastettu, tapaus kulkee nimellä ”Veeti, 3v, Sulosiilit”.